katson tt jumalanhylkm ratapihaa taas

ruoho hilyy ruskeana kiskojen vliss

istun suojaan penkille kun tuulen hampaat puraisee

aseman hormit jhtyy pikkulintujen kodiksi



kerran laivat seilaa kohti thti

kerran rjytetn suuri kytv

kerran sulatetaan aurat miekoiksi

kerran tyhmyritkin kelpaa jumalan kynniekoiksi



minussa on kirjoitusta kovin vhn tnn

mahtavia suunnitelmia suuriin valloitusretkiin

en etsi sovitusta, enk kaipaa kunniaa

min olen unohtanut milt tuntuu rakastaa