rakkaus kovettuu ennen pitk

joukoksi tyhji sanoja

rakkaus haalenee iltapivn

tulee tyteen pieni reiki

rakkaus kvelee kaupan takaa

tydet muovipussit kourissaan

rakkaus raahaa imuria

yli kuluneitten kynnysten



min katson syvn kuiluun

toiveiden jakojnnksiin

nahkoihin muistojen hallin seinll

joskus muistan tietvni

ett elmn keksitty on tuhat lkett



ei koskaan, ei koskaan

ei milloinkaan koskaan

ei saa - mitn tekemttmksi saa



maiden yll leijuu sumu

mustahaukka lent sisll sen

valo iskee pilareina

penkereisiin tuhannen vrisiin

kaukaisuuden kainalossa

yksininen vuori kohoaa

sen rinteill matkalainen

j hetkeksi lepmn



min katson vuoren seinn

toiveiden toiseen potenssiin

elimiin vuoripuron rell



ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan