se oli kuin noituutta:

ei pystytty käsittämään,

kuinka suurmiehiäkin Gleb

ivallaan sai itkemään!!

mursi muutamalla sanalla: lause tai kaksi!

häntä alettiin kutsua teurastajaksi.

koko kylä oli kovin uninen,

vain valossa

alkavan aamun vielä

saunottiin juhlatalossa:

oli suureen ääneen maailmalta melskaamaan

ylpistyneet herrat tulleet lapsuusmaisemaan.

Gleb tietää tulokkaista, lähtöä tekee,

vetää niskaan pitkän viitan, viestiintuojiin

vilkaisee...

hölmöt soittakoot suitaan,

hölmöilkööt vaan,

pian tulee teurastaja:

tulee teurastamaan,

nolaamaan kysymyksillään

ja jo koht'sillään teurastaa.

ja teurastaa kuin sian!

"epämukavaa?

sepä mukavaa!"

löylyssä niille, jotka ei osaa elää,

naurettiin,

kaukaa tuodut hienot juomat

kiuasvesiksi viskottiin,

Gleb ovella takkia riisuu, paljastaa pään,

koputtaa ja koko kylä pitää henkeään...

"kylpyvieraitako?

katsotaanpas!", huudetaan

"herrat, en käy kylpemään nyt-

asiani vie hetken vaan"

oli hetken hiljaista ja kun poistuessaan

kahdet kasvot kalvenneet nousi saunan ikkunaan

katsomaan tuon tumman hahmon perään vaiti, niin

taas teurastajan teurastaneen tiedettiin...

hölmöt soittakoot suitaan...

Gleb on julma mies

mutta kuitenkin nöyrä:

miettii usein, että varmasti

joku toinen julmuri jossain

teurastaa

vielä häntäkin

etevämmin