ne oli meit varten tehty aivan varmasti

ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme

psimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin

katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei ne



patsaat matkaa kylm tiet

auringonlaskun kunniaan

liput heidn ksissn

on kangistuneet tuuleen

moni vaunu kultainen

kuollut kuljettajanaan

mataa viime steen

jhmettmn maisemaan



paholainen hymyilee, hnkin rakastaa kaltaistaaan

ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon

ei kello pyshdy vaikka kantajan aika jtt

ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on