On piilossa viidakon,

suojassa temppelin raunion

valtakunta viimeinen

silmlasikrmeiden.

Vain viidakko tuntee sen.



Illan tullen tanssimaan

kobrat saapuu piiloistaan

raunioilla kimaltelee kuu.

Kobra vanhin valkoinen,

nousee pystyyn huojuen.

Viidakosta soitto kantautuu.



Niin piilossa viidakon,

marmoripaasilla raunion,

alkaa tanssi hiljainen

silmlasikrmeiden.

Vain viidakko kuulee sen.



Kun kruununsa kultaisen,

kobrista vanhin, jo valkoinen,

kuuta kohti kohottaa,

uuden loisteen paadet saa.

On aika nyt tullut sen.



Vartijana aarteiden,

kobra vanha, valkoinen

nhnyt on mys loiston palatsin

Mutta voimat viidankon

voittaneet jo kiven on.

Murenee jo pinta marmorin.



On kobrien kuninkaan

aika nyt luopua kruunustaan.

kobra vanha valkoinen

tanssii kauas kadoten.

Niin viidakko peitt sen.

Niin viidakko peitt sen.