Jeesushuora kusip!

Miksi piinaat mun elm?

En tahdo el vankilassa,

tss Kristuksen maailmassa...



Tunnen kun maa jo kutsuu.

Hyppn alas taivaan alta.

otan suudelman kuolemalta.

Kuulen kun sade loppuu.

Valo vasten kivist sein

kuivaa mut kuin kuivaisi hein.



Anna mulle vhn voimaa,

heikon valon mua nuolla.

Anna viel hetki aikaa,

hetki el, sitten kuolla.



Vain laulu sen mustan variksen

svelen kertoi hiljaisen.

Lhemmksi tuo svel toi vaan

lopun kauniin ja onnellisen.

Se pssni soi, se aivoni hautaa

alle sateen kultaisen.

Ja sade loppuu se paikkani nytt

laulussa mustan variksen.



Jeesushuora kusip!

Kun ruumis kuolee se tnne j.

M olen vapaa tuulen lailla,

pimeydess valon mailla.



Sateessa seison ja syleilen veist

vasten mun ihoa, heikkoa lihaa.

En jaksaisi pitempm sateessa seist,

se kaataa mut maahan, se ruoskii ja vihaa.

Vain laulu sen mustan variksen

svelen kertoi hiljaisen.

Se pssni soi, se aivoni hautaa.

Alle sateen kultaisen kuolen.