ah, hn tanssii yli parkettilattian

hnen hameensa tummanpuhuva hulmuaa

oh, hn sekoittaa minun miehenpni heikon

kdet alkaa huitoa ja otsa hikoaa



niin ja katso, on juhlat loppuneet

me kvelemme keskikesn kukkivaan puutarhaan

kuinka hn katsoo ja vaatien koskettaa

se tapahtuu taas vuosituhanten malliin



naisolento

haisee hielle

tahtoo itsens

uudelleensynnytt



sekaan auringonkukkien

syksymme nauraen taas

yli pellon routaisen

vierivt hmrn koneet

mit on ollut ennenkin

eik vielkn

lanteillasi ui

seksuaalinen arki



ei, en elttele kuvitelmia

on arjen koura kova kohtaan keltanokkia

niin, en anna tilaa persoonallesi

en luottamukseen perustuvaan ihmissuhteeseen



minun pesuaineneni, minun voideltu muotoni

puhut hlmille ja annat minun odottaa

mutta voi, kun tanssit yli parkettilattian

johtaa Mantovani rotumuistin orkesteria



laula sin vaan

et tarvitse ketn

jonkun toisen korvaan

laula ett tahdot