Huurteessa kylpevt lehdet

sanoista tyhj suu

nin aamuina kes kuolee, syksyksi pukeutuu

marras sadulle lopun laulaa ja talveen saattelee

katkeaa liike villin kiiman kun jss kiemurtelee



Viel hertk pivn vai jo tunnetko maan

joka tuoksusi tlt pois vie kokonaan

l pelkoas nyt, suru kylmksi kitke

jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke



On tarina kertojan vain loppua vailla

siin suru vaeltaa kertojan kyynelten lailla

palkkioksi suruntuoja pakkasensa saa

alle ensilumen syksyn lehdet ripustaa