Nyt joka ikisen aamuna piru psi pll tasapainoilee,

rntsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,

ja nuoruus menee,

vanhuus tulee,

kauas kaikki muu karata saa,

vaan joka talvi, kevt, kes, syys

palaa syyllisyys.

Joka talvi, kevt, kes, syys

palaa syyllisyys.

Ja pyyt syyllisyys:



"tule tnne synnin suden luo,

syyllisyyden musta malja juo."

"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"

"Siisp puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."



Tarhan pihamaalla pienokainen.

Kovin viaton,

rknokkainen,

kiikkuu

eik aavistaa saata,

kuinka suuri voima liikkuu,

nurkan takaa sinua tarkkailee tuo

ja mustaa maalia juo.



Se tulee tuttavaksi tnn,

et toisin ptt vois.

Se ptt, milloin tulee,

eik lhde pois.

Nurkkiin nukkumaan kipuaa,

mustaa maalipurkkia kuljettaa,

ja juuri kun kaikki oli, kuten pitikin olla

se suhersi seinn: mitp nolla?



Nyt joka ikisen aamuna piru psi pll tasapainoilee,

rntsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,

ja nuoruus menee,

vanhuus tulee,

kauas kaikki muu karata saa,

vaan joka talvi, kevt, kes, syys

palaa syyllisyys.

Joka talvi, kevt, kes, syys

palaa syyllisyys.

Joka talvi, kevt, kes, syys

pyyt syyllisyys.



"tule tnne synnin suden luo,

syyllisyyden musta malja juo."

"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"

"Siisp puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."



Sill syyllisyys kuuliaista rakastaa,

se voimaa vammoistamme ammentaa,

pian niist pes rakentaa:

viereen tuvan

valmistuvan jo nen

huoneet vierasven

kunnes tuikkaat talonsa alle tulen hyvn,

sen huomaat hmmentyvn.



Nyt joka ikisen aamuna piru pihalla vihaansa viuhtoo vaan.

Rntsat