lunta joka suuntaan

eik tiet missn

min olen palaamassa

sinne mist lhdin

kuunhopea loistaa

valaisee kylmt taivaat

min thyn taivalta

koetan arvioida matkaa



lhdink viimein matkaan

pin tarujen pohjolaa

joka on aina kaukana

joka ei tule maanteill vastaan



tn vuonna ky kato

karja menee umpeen

sikit jtyvt kohtuihin

ja rakkaus elmn kuolee

joentyrlle itpenkkaan

tukehdun yskni

lmpimiksi kylmyytt halaten



nyt ohi portaiden ja kaivon

lpi puistikon ja jos pakastaa

ohi thtitorninkin

ja lpi metsn yli kallion

sinne lhteelle miss

vesi mustaa on ja sulana

siell lep kalpeana poika

jonka suusta valuu

lapsenhenki veteen



"Kdet tuntuu vierailta, silmt toisen omilta,

ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta.

Miksi lhdit, miksi menit, rajan taakse ulkopuoleen,

kauas luota ihmismaiden, vuoren juurelle poies.

Pyh paikka, jokainen paikka.

Tll ei kukaan uskalla kyd.

Tll sisar kultainen astuu virran relle, virtaan."