nousee valo taivaanrantaan

kuin laulu suloinen

ja maailman mustat hampaat

ovat muistoa ja unta



pakkomielteen kudosta

kaikki sanat jotka lausuin

kunpa olisi ollut

krmeenkieli pirunnyrkiss



hei, hei hei

tmn runon tahtoisin unohtaa



jokin vihan olento

raskain kuluin yli herkn maan

enemmn kuin koskaan olen

enemmn kuin tahtoisin



tuuli vakavana huokaa

tasangoilla kuutamo

vihmoo lainattua kultaa

veden tinapaperiin