talvi tulee taas

sytytt taivaanvalot

kietoo krinliinaansa

polttaa ihon kylmyydelln

hymyilee tuulin viisain



talvi joka on lempempi

kuin kes konsanaan

talvi huokailee tarinaa

jolla ei ole en kertojaa



menen nukkumaan ja toivon

etten en koskaan her

kevtpivn raastavaan



muoto uinuu taas

pehmeiss vaatteissaan

ei tarvi odottaa

ottaa osaa kantaa kortta



jos puro virtaa hiljaa

kylmyydess kirkkaudessa

vieraiden thtien alla

laulaen surujaan



menen nukkumaan ja toivon

etten en koskaan her

kevtpivn raastavaan



min tulen illansuussa

isken tulta kaminaan

istun pitkn lattioita

tuijottelen talviteille