Kylm ja kuollut kaupunki, kello on nelj ja maanantai.

Tuhansia kasvoja ihmisten, synkkien ja kiireisten.

Kaikki ne juoksee jonnekin,ja kauhea kiire tietenkin!

Ne ei kai tied ittekn mik on mrnp..



Vastaantulijan pysytn, nen yhden tyhjn elmn,

hn kuulee muttei kuuntele, katsoo muttei mitn ne.



Hei juokse autojen alle vaan, ei ne sua huomaa kuitenkaan!

Kun mikn muu ei kiinnosta, oma napa on maailma.



Neljn ruuhkaan kadotan, kasvot vastaantulijan.

Hetkess ne unohdan, tuskin nhdn uudestaan!



M tiedn tnne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!

M tiedn yhden mrnpn, ei kiirett minnekn!



M tiedn tnne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!

M lysin uuden mrnpn, ei kiirett minnekn!!