Kun kello viisi on, hän avaa vaatekomeron

hetken harjaa vielä hiuksiaan, viimein ryhtyy pakkaamaan

Henkareita yksi kerrallaan hän nostaa oven pieleen roikkumaan

löytää vatteen sopivan, kunnes huomaa paikoillaan vain seisovan



Karmiininpunaisen, angoravillaisen

paidan sai hän jälkeen riidan ensimmäisen

ja lyhythelmaisen, skottiruutuisen

hameen lahjaks sai hän vuoksi viimeöisen



Vaan tyhjä laukku on, kun sulkee hän komeron

ei mahdu mukaan ainutkaan, jää muistot kaappiin kuolemaan



Kaksirivinen, ankkurinappinen

on ainoa takki matkalaisen

nelirivinen, lyhytsanainen

on viesti, joka jää oveen eteisen