On ikkunassa karamelliverhot ja seinatapetissa hamahakkimies.

Sa kavereilles joka aamu kerrot, sua kyttaa joku outo mies.

Ja tuo mies ei ota nakevansa paljasta pintaa tai hiusten salinaa.

Han vain tahtoo nahda ystavansa joka ei koskaan voi hanta kasittaa.



On hamahakkimies sun ikkunassas, mutta ei se sulle mitaan pahaa tee.

Han toivoo joka ilta nostavansa musta harson nuorille kasvoilleen.

Ja tytta katsoo ulos ikkunasta ja naurahtaa mielensa oikulle.

Tuuli karkaa sisaan ikkunasta vieden karamelliverhot selalleen.



On hamahakkimiehii olemassa, on olemassa arkoja sydammia.

Kauniit tytat katsoo ikkunasta kun tyhjat pullot saapuu satamiin.

Ja joka kerta kun pullot juodaan tyhjiin, niin syntyy uusi hamahakkimies, jooo.



Ja linkkuveitset piirtaa puiden kylkiin: taalla on jalleen hamahakkimies