Olen oppinut elmn viisaasti karusti,

thyilen taivasta, rukoilen Jumalaa,

ja illan suussa kvelen pitkn,

vsytn turhaa ikvni.



Kun notkossa ohdakkeet kahisevat

ja pihlajaterttu on kypsyyttn raskas,

min sepitn hilpeit lauluja

kauniista katoavasta elmst.



Palaan kotiin. Prrinen mairea kissa

kehr ja nuolaisee kttni.

Sahan tornissa jrvenrannalla

loimuaa kirkas tulenliekki.



Harvoin haikara laskeutuu katolle,

sen huuto rikkoo hiljaisuuden.

Jos nyt koputtaisit ovelleni,

en ehk edes kuulisi.