[alkusoitto]



Tuhannen vuotta olemme kulkeneet

eksyksiss, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!

edessmme avautuu tie jumalten kaupunkiin.



[JUMALTEN KAUPUNKI]



Tuon laakson pohjalla

taivaiden tornien ymprimn.

Joet vilkkaat ristevt

aikaa ammoista kuljettaen.



Saattue pyshtyy

lmpimn sateeseen.

Jossain kaukaisuudessa

pronssitorvi soi - kuunnelkaa!



Tie aukenee laaksoon,

vedet ain' virtaa alaspin.

Ikuisuuteen aika vie,

kultaiseen taloon jumalten.



Ukkonen valaisee

seinmt vuorten jylhien.

Vesi rummuttaa kattoa metsn

sen kansaa raviten.



Tuhannen vuotta kulunut kai

on siit kun tlt lhdimme.

Vihdoin olemme kotona

kaupungissa ikuisten.



Tie aukenee laaksoon,

vedet ain' virtaa alaspin.

Ikuisuuteen aika vie,

kultaiseen taloon jumalten.



Puisen pydn rell

esi-ist juhlivat.

Sirpaleissa rikotun lumouksen

jalat veress tanssien.



Vesi kadonneen jrvenseln

iisyydess lep.

Heikko pinta peilityyni vreilee

vain kosketuksesta ihmisen.



Tuhannen vuotta ja

veljet toisensa pettvt.

Niin jumalten kaupungin

kauneus edessmme katoaa.



[English translation:]



[LEGACY OF A THOUSAND YEARS]



[prelude]



For a thousand years we have wandered,

seeking for our forsaken people, and lo!

before us is the path to the city of the gods.



[CITY OF THE GODS]



At the bottom of that valley

surrounded by heavenly towers.

There cross two brisk rivers

carrying long gone time.



Here the company will stop,

resting in the warmth of rain.

Somewhere far, far away -ac