On aina käynyt niin:

Toinen lähtee toinen jää

mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää



On aina käynyt niin:

Toinen liikaa yrittää

muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää



Hän istui pöytään haastoi mun

kuin alkuun kaksintaistelun, kun sanoi

ettei kukaan voisi häntä rakastaa



Nyt toinen piippuun puhaltaa

ja vielä katsoo kuolevaa

vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa



Ei voi ennustaa

mitä muistaa jokainen

Kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen



Ne lauseet jotka jää

niin harva ymmärtää

kun oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää



Hän istui pöytään haastoi mun...



Vaan ei kuitenkaan

voi vain nousta koneeseen

kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen



Myös saapuu ajallaan

haaskalinnut piiloistaan

kyllä korppikotkat tietää milloin elämä jaetaan.



Hän istui pöytään haastoi mun...