piirrn paperille kasvot

jotta en olisi aivan yksin

uuden syntymn hetkell

vieraan talon kylmyydess

piirrn merkkej ksiini

jotta paremmin muistaisin

vuodet jotka kuolleen tavoin

tahdoin kaiken itselleni

lasken kteni laidan yli

mustaan virtaavaan veteen

on juuri se hetki

jolloin huomaa olevansa

mutta avaruus ei hymyile

thtien valo vanhentunutta

ihmiselm rakennettu

toisen elmn raunioille



kaupungin laidalla, karsikkopuussa

laulaa vainottu kirjava lintu

laulaa laulua surullisempaa

laulua iksi rikkoutunutta



olen lintu ontoin luin

ja siivin monenkirjavin

kynsissni puristaen nauhaa

ksinkirjailtua

korkealla yllni

siiveniskun tuollapuolen

lent lintu suurin

lintu kultasulkaisin