Kesa alkoi olla lopuillaan, kissan pennut taytyi hukuttaa.

Ahti sakki sulloi pentueen, otti mut kaverikseen.

Sanottu ei sanaakaan.

Hiljaa aloin soutamaan.

Ahti ajoi ammatikseen, mua kutsui pikku kisallikseen.

Nyt siina istui murheissaan, tahtonut ei tappaa kissojaan.

Ja jarvi oli hiljainen, sysimustaa vesi sen.



Mutta silloin oli kissanpaivat, silloin kissat henkiin jaivat.

Ei ollut meista tappajiksi, jaatiin viattomiksi.

Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.

Ja muistoja vain kissanpaivat, ne kauan sitten taakse jaivat.



Parin paivan paasta lahdettiin, talveksi takas kaupunkiin.

Kissat pennut viela silitin, sitten linja-autoon kiipesin.

En tiennyt kaiken muuttuneen, ajanjakson paattyneen.

Vuoden paasta viimeisen kesan vietin soudellen.

Kuulunut enaa maisemiin, kyllastynyt olin kissoihin.

Nyt Helsinkia kaipasin, ei ollut Ahti enaa in.



Mutta silloin oli kissanpaivat, silloin kissat henkiin jaivat.

Ei ollut meista tappajiksi, jaatiin viattomiksi.

Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin.

Ja muistoja vain kissanpaivat, ne kauan sitten taakse jaivat.



Mutta silloin oli kissanpaivat, silloin kissat henkiin jaivat.

Ei ollut meista tappajiksi, jaatiin viattomiksi.

Vaan nykyisin on kaikki toisin, nykyisin on kaikki toisin