Tn aamuna olen kuin toinen.

Katsot mua, olet hurjan vihainen.

Tekis mieli silmt sulkea,

ei naama toi sun oloa paranna.



Olen niin kuin ket ei olisikaan,

silti kaikki tuntuu huomaavan.

Voi kun et jisin kauemmas en,

tai menisit muualle itkemn.



Oksettaa, ootko s vai eileinen?

En tied, mut mieluummin jlkimminen.

En kai sit koskaan tiet saa.



l! Kyll! M! S! Ei, olet liian vhn.

Sit! Mit?! Sinkn et voi tiet



Sill se on asenne, joka on pohjana.

Itsesli, joka jtt varjoonsa.

Mit j kteen jlkeenpin?



Aika hurjaa, mietit mit tarkoittaa,

sit kun ei oo, eik mistn saa.

jt taas tuijottaa tyhj sein,

se masentaa ja pist miettimn.



Voi kun psisin takaisin eiliseen,

tekisinkhn kaiken aina uudelleen?

Kaikki tapahtuu aina liian aikaisin,

oon vaan m ja haluun takaisin.



Ethn s ole sisisesti mitn,

ei sen enemp, eik vhemp.

On turhaa edes yritt.