Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä,

äidit synnyttävät lapsia joiden puhetta emme ymmärrä.

Kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä,

neidon jonka kupeet huokuvat, nyt, ikuista kylmyyttä.



Ja se mies,

Jussi seisoo yksin suon laidalla,

on kuokka pudonnut.

Räkä valuu hikisellä poskella.

Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,

on sillä kylmää, kylmää kuten sisälläni on.



CHORUS:

Mutta minä olen ja elän ja hengitän,

yhtä suurta jumalaa,

elämänhalua.

Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,

markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

Mutta minä olen ja elän ja hengitän,

yhtä suurta jumalaa,

elämänhalua.

Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,

markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.



Katson ulos ikkunasta,

en näe iloa täällä.

Levinneitä hiekkalaatikoita,

räkäisiä lähikapakoita.

Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön toivoja,

jotka poistuvat aamulla,

ennen kuin lapset heräävät.



Anna minulle kätesi,

anna lupaus huomisesta,

lupaa etten yksin jää tähän,

kylmään elämään.

Tähän päivään jossa kaikuvat patsaisen jylhät äänet,

jossa syntynyt kulkee kuolleena,

etsien hautapaukkaansa.



CHORUS



Niin kaunis on kuun sirppi,

niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu.



Kuka täällä komentaa?

Ketä täällä totellaan?

Kahta suurta jumalaa,

ahneutta ja rahaa.

Joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,

markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

Kuka täällä komentaa?

Ketä täällä totellaan?

Kahta suurta jumalaa,

ahneutta ja rahaa.

Joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,

markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.



CHORUS