On kuin kuolema

kulkis' varjona

aina sinne, minne meen

On kuin kuolema

astuis' kannoilla

joka ainoon askeleen



Kuinka kerran mua pelottanut ei

ja tuntui etten uuvu milloinkaan

Voima karkasi, tuuli vei

Tuskin jalan jalan eteen saan



Paljon loistokkuutta osakseni sain

mut' puheet oli pelkkää helinää

Ystäviään kuinka ystäviksi nimittää

kun yksikään ei toden tullen jää



Kadut kaupungin

joskus mittaisin,

nuorukainen huoleton

nyt mä laahustan

eellä noutajan

se mut saavuttava on



Kuinka kerran mua pelottanut ei...



Kuinka kerran mua pelottanut ei

ja edessäni ootti määränpää

Voima karkasi, tuuli vei

ja puheet oli pelkkää helinää