S olet hiljainen ja

kovin synkk kun sut varjoissa nn

kesisen yn yksinn

Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai

katkerana vlttelet nyt katsettain



Mua kaivata saat, katsoa saat

vaikka en ollutkaan se oikea



Satuprinsessaa s oottaa saat

Vaikka pivies phn koskaan et sellaista lyd

Satuprinsessaa ei ollutkaan

Vain pieni hyvi hetki jotka s itsekin kai nyt nt



Tn yhden viimeisen yn sulle antaa m voin

huomaatko nyt katoavaa kaikki on.

Pian unohdat sinkin toisen kanssa n tiet kuljet ja me

hymyilln kun kohdataan



Kaivata saa, katsoa saa

vaikka ei en me tunnetakaan



Satuprinsessaa...



Ja kun viimein s ymmrrt

silloin jo myhist on



Satuprinsessaa...