sanat pyhn elimi

hiest mrkn kun kosken

kasvoihisi sydn kuuma

verenraskaaan

perille en ymmrtnyt

koskaan osaavani

vaikka tunsin tien niin hyvin

osannut en kulkea



kuka meist taitaa kipesti kaaduttuaan nauraa

lytessn maasta kiven taivassyntyisen



laske psi rauhaansa

lep hetki lennostasi

anna maailman menn tietn

aina suurta yt pin



sinulla on hulluutesi

hulluuksiini sopivat

kulmillasi elo juhlii

himon koski kuohuaa

silmissni vahvuutesi

huuhtoo kiven ihoksi

kuin tuuli pilvipaimenena

ksi ottein pitvin



aarre piilee siell tiedn, miss kerran makasimme

tietmtt onneamme, tuntematta kotia