Tiedn ett on y

kun saavut kotiisi pimen

Yksinisyys ly

sanomatta nimen



Kun luet kirjeeni kaiun kuulet

Tahrat net joita sateeksi luulet



Kuljen ulkona valossa

kasvoillani voin tuntea tuulen



Ei sit tuntunut talossa,

johon palaa en koskaan, luulen

En ole menossa minnekn

Ei missn tule minun luokseni

minun vuokseni



Vain tahroja paperilla l siis suutu,

ei niist asiat miksikn muutu

Ei se, ett meill oli retkemme,

eik se, ett meill oli hetkemme



Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,

se eteenpin tynt, l siis pelk

l huoli siit, sill meill oli hetkemme, aha

Muista, ett meill oli hetkemme



Kutsun saaneena tulin,

lhdin kuin varas,

sikhdin viimein



Kun itseeni tarttuneen,

tajusin varttuneen

Imin sut kuiviin,

tarttui mun huiviin,

tuoksusi,

teit saman minulle,

juoksusi,

annan anteeksi sinulle



Vain tahroja paperilla l siis suutu,

ei niist asiat miksikn muutu

Ei se, ett meill oli retkemme,

eik se, ett meill oli hetkemme



Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,

se eteenpin tynt, l siis pelk

l huoli siit, sill meill oli hetkemme, aha



Vain tahroja paperilla l siis suutu,

ei niist asiat miksikn muutu

Ei se, ett meill oli retkemme,

eik se, etta meill oli hetkemme



Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,

se eteenpin tynt, l siis pelk

l huoli siit, sill meill oli hetkemme, aha

Muista, ett meill oli hetkemme, aha



Vain tahroja paperilla l siis suutu

ei niist asiat miksikn muutu

Ei se, ett meill oli retkemme,

eik se, etta meill oli hetkemme



Voi tuuli kylmsti kutittaa selk,

se eteenpin tynt, l siis pelk

l huoli siit, sill meill oli hetkemme