(Juha Lehtovuori)



Miehet tyns tehtyn palaa kotipihaansa

Jo melkein kaiken nhtyn ne juo taas pyhn vihaansa



Ja naiset lapsineen syrjss seisovat

Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat



Ja kaikki toisensa tuntee

Turhat lauseet unohdetaan

Heit jotka poispin kulkee

Niin tuskin kaivataan



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN

JOS SINNE M AINA JN



Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietvt

Eik armopalaa anota, saa unohdus pelkvt



Ja kaikki toisensa tuntee

Turhat lauseet unohdetaan

Heit jotka poispin kulkee

Niin tuskin kaivataan



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN

JOS SINNE M AINA JN



Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten

Nytelm pivittin toistuu laskee aurinko sen muistaen



Vaan yksi pieni poika

J pihaan seisomaan

Hn katsoo kiskoja noita

Ja lhtee kulkemaan



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN

JOS SINNE M AINA JN



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN



SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN

JOS SINNE M AINA JN