Katkennut ter kdessni,

verivana rinnallani.

Vain tyhj huotra maahan tallattuna

seuraa kun lhden taas.



On vihollinen kaadettu,

voittamaton voitettu.

Veistetty lihaani pelko jyt.



Tuo viima hyytv

nimeni kuljettaa.

Punainen veri piirt

merkin maahan routaiseen.



Vuoren rinnett

huurre kapuaa.

Kuin hetken odottaen

laelle kotka vain j.



Taas vaihtaa tuuli suuntaa,

se vainajia syleilee ja kivet murentaa.



On mets autio

ja pilvet paenneet.

Katson henki hyryten

kun kaikki hiljalleen jtyy.



Vain viima hyytv

nimeni kuljettaa.

Lopulta tiedn sen

mit tulin tyttmn.



Vuoren rinnett

taivas kuristaa.

Pelotta tarkkailee hn

jonka siivet viel kantavat.



Yksin tuulta vastassa

seisoo orpo taistojen.

Siint mets keihiden

rannassa taivaan punaisen.



Se raivo lailla ukkosen

silpoo rivit nyrtyvien.

Sudet talosta kuoleman

suovat henkyksen viimeisen.



Yksin tuulta vastassa

on lapsi tuon teurastuksen.



Ei vanhus sano sanaakaan,

vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat.



Multaan hautaan kappaleet

raudan vsymttmn.

Matkan lopussa ei jljelle j mitn.



Viel viima hyytv

lauluani kuljettaa.

Merkki routaisessa maassa

aikaan katoaa.



Vuoren rinnett

huurre kapuaa.

Kuin hetken odottaen

laelle kotka vain j.



Siivet revitty mutta kynnet valmiina

loppunsa kohtaamaan.



Sodan maailmaa

pimeys kuristaa.

Pelotta tarkkailee hn

jonka silmt viel nkevt.



[English translation:]



[CHILD OF OBLIVION]



A broken sword in my hand,

a tr