nyt tiet temppeliin

ihosi savuten kosteaan ilmaan

temppelihin kultaisehen

kultaihosi hopeailmaan



sillan alla villi kuu

virtaa hopeaisessa peilissn

villi kuinen kultaotsa

vihtoo vaskivirran alla



aivojen unisilmukoissa

neidon otsapalmikoissa

kytvihin hiljaisihin

hiilenmustiin onkaloihin

salaiseen palatsihin -



putosin ja katosin

ja kuljin kylmn kyln lpi

suljettujen ovien

ja peitettyjen ikkunoiden

hiljaista harmaata tiet

ohi kaiken elvn

siihen ohueen sumuun

joka kiert ympr'

laidunmaiden



unohdin ja samosin

kohti kohtalon valkeaa kukkaa

joka vasten virran viert

niin hentona kohoaa



mit tarkoitat nill sanoilla

mihin tahdot vied minua

sinisuonen siltaa syvlle

vihkitupaan vainajalaan



aivojen unisilmukoissa

immen otsapalmikoissa

olet kuu, se oletkin

mik vaihtuu ja vhenee

laittaa vetemme liikkeeseen