Taivaalla kuu tuskin hengissn

keskell hauraiden pilvien virtaa.

Juro vartiomies palatsin luona

katsoo vihoissaan tornikelloon.



Uskoton vaimo on menossa kotiin,

hnen kasvonsa kovat, sulkeutuneet,

ja uskollista polttaa kaipuu,

jota unen tiukka syleily ei saamuta.



Ja mit heist? Viikko sitten huokasin,

heitin maailmalle hyvstit. Mutta huoneessa

ilma on tunkkainen ja lhdin puistoon

katsomaan thti, koskettamaan lyyraa.