vain nimin muistamme

heidn nyt kulkevan

hmrn kahlaten

ohitse historian

ja nuo olennot

kuin oma nesi

puhuvat sinulle

vain kun et kuuntele



elinjumalat

hirvinaamioin

ihmisenvartaloin

luopuvat mahdistaan

muuttuvat saduksi vain



kun hersit unesta huutoosi omaan

ja niskasi taipui kumarrukseen

jokin liikahti takana verhon

ja nit

mit nit

todellakin kuin sarvekkaan hahmon



pyrien kieppuen parkuen nauravat

mukaansa raastavat tanssien hulluuden

laulaen painien ilkkuen pilkaten

kuink' ilosta raivosta itkien

raahaudutkaan



kaikki anteeksi annettu

kannettu valkeat lakanat

narulle kuivumaan

ikkunat pesty ja

pihamaa lakaistu

uni kuin hpeillen

vuoteeseen jtetty on



sanat katkeaa

askareet pttyy

kun salojen takana

petojen mylvint

rikkien rynt

ky