Juha Lehtovuori)



Miehet työnsä tehtyään palaa kotipihaansa

Jo melkein kaiken nähtyään ne juo taas pyhään vihaansa



Ja naiset lapsineen syrjässä seisovat

Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat



Ja kaikki toisensa tuntee

Turhat lauseet unohdetaan

Heitä jotka poispäin kulkee

Niin tuskin kaivataan



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN

JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN



Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietävät

Eikä armopalaa anota, saa unohdus pelkäävät



Ja kaikki toisensa tuntee

Turhat lauseet unohdetaan

Heitä jotka poispäin kulkee

Niin tuskin kaivataan



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN

JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN



Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten

Näytelmä päivittäin toistuu laskee aurinko sen muistaen



Vaan yksi pieni poika

Jää pihaan seisomaan

Hän katsoo kiskoja noita

Ja lähtee kulkemaan



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN

JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

PYSTYY KYLMÄN HILJAISUUDEN

VAIN JUNAN PILLIT SÄRKEMÄÄN



SIELLÄ ASUN, SINNE MÄ SINUT VIEN

TALOON VARRELLE RAUTATIEN

MUT MISTÄ LAULUN LÖYDÄN UUDEN

JOS SINNE MÄ AINA JÄÄN