vhitellen vsytt

matkamies kun yksi j

kyln nimettmn

keskelle ei-mitn

ja aamulla aikaisin

matka jatkuu tietenkin

vaikka hn vsyi jo kulkemaan

lhtiessn kotioveltaan

ja tuhannen Turkin basaarin

ja katakombien Pariisin

halki on viel mentv miehen kuitenkin

Valtamereen Intian

ensi viikolla sukellan

nyt tahdon helteest Arfikan

pian plyyn Ateenan

yss hiljainen hiekkatie

miehen kiirett nielee

hn trm lammaspaimeneen

joka nytt valoa katraalleen

ja matkapivkirjalleen

hn huutaa suureen neen

miksi on aivan yhdentekev minne meen

se on totuus, joka matkamiest viilt

kaikki muuhan aina kiilt

niinhn se on

se on totuus, joka viilt

sen tiet matkamies

ei ole mitn pysyv

kun kaikki ohikiit

vain totuus j

se hnen kintereilln liit

Hnet on luotu kulkemaan

ei hn voi olla paikoillaan

eik riittisi tahtokaan

vastustaa maan vetovoimaa

yli Kiinan kielimuurin

sinne miss kuu on suurin

ei idn ihmeet voi kiinnostaa

ajatus kun ei anna rauhaa

mit ihmett tll teen

hn miettii itsekseen

kun uusi aamu usvan seasta selkenee



se on totuus...